Timon analyysi loppusuoran tapahtumista oli osuva - tapahtunut ei ollut sattumaa vaan ratamestarin suorittama "harkittu välistä veto". Veikkaan etteivät Hönöt olleet ainoita jotka kompastuivat tähän "ratamestarin erikoiseen".
Kiitos vielä kaikille mukana olleille. Kuuden väliin jääneen Jukolan jälkeen Kytäjä maistui kuin se kuuluisa vanha viini - maku oli parantunut entisestään. Kaiken paineen keskellä metsässä olemisesta pystyi todella nauttimaan ja yön tunnelma vei mukanaan!
Tekstit
2 kommenttia:
En ollut ainoa en. Taisin jollekin kertoakin tavanneeni tuolla itkumuuriksikin kutsutussa emit-tarkastuspisteen viereisessä pummienselvittelytilassa myös yhden kanssakilpailijan, jonka kanssa olimme kaksin taivaltaneet metsässä muutaman rastivälin. Oli kuulemma tehnyt täsmälleen saman virheen. Kas kun suunnistuksessa kaveria ei jätetä !
Niinpä. Työkaveri kertoi ottaneensa ankkurien yhteislähdössä väärän kartan ja vetäneensä ankkuriosuuden 2,5 tuntiin "turhaan". Itkumuurilla oli selvitelty asiaa puoli tuntia ennen kuin karu totuus selvisi. Jukola on täynnä niin suuria tunteita.
Lähetä kommentti