Mutta syyskuun ensimmäinen viikonloppu ja vuorokausi Siuronkoskella Nokialla ylitti kyllä kaikki odotukset. Huhua tästä ihmepaikasta oli kantautunut korviin, mutta kun paikan päälle pääsiin niin fiilikset olivat samat kuin elämän ensimmäisillä iltarasteilla. Porukkaa kuin pipoa ja kaikki hyvässä hengessä yhteisen harrastuksen parissa. Ilta jo näytti, että kun keinot löytää niin kalaa tulee. Vanhat parrat vetivät komeita taimenia toinen toisensa perään. Ja jos kalastus alkoi tympäisemään, niin viereisessä koskibaarissa oli tarjolla koko tienoon suosituimmat perjantaitanssit karaooketähtineen ja riittävästi lääkitystä kalastusurheilijoita alata vaanivaan nestuhukkaan. Todellinen kalamiehen unelmaelämyspuisto ja kaikki tuo tarjolla 7€:n vuorokausiluvalla.
Allekirjoittanut oli tällä kertaa liikkeellä vakavalla mielellä (ja autolla), joten pimeän tultua piti mennä nukkamaan, jotta aamulla olisi taas kettuna paikan päällä. Paikalliseen erikoisuuteen - lokit korvaavaan kesykettuun tuli törmättyä muuten myös reissulla. Yö menikin sitten Siuronkosken weppisivuilta viehevinkkejä lukiessa ja aamukalaan lähtö tietysti venyi pikemminkin aamupäivään. Kun itselauantaiaamuna joskus yhdeksän kieppeillä paikalle pääsin, niin eipä siellä juuri ollut muitakaan - ei edes niitä edellisillan jalokaloja. Aamupäivä meni tyhjää heitellessä ja kauniista auringonpaisteesta nautiskellessa, kunnes liekö taas se vanha viisaus kelin muuttumisen vaikutuksesta kalan syöntiin toteutui. Aurinko meni pilveen ja alkoi sataa tihuttaan ja saman tien noin puolen päivän kieppeillä tärppäsi ja hetken päästä toistamiseen. Kaksi reilut 40 senttistä taimenta. Siinä oli Siuronkosken ensinkertalainen pelkkää hymyä ja takuuvarmasti tulossa vielä uudestaankin paikan päälle.
http://www.siuronkoski.com/
Tekstit
1 kommentti:
Hienoja kaloja, onneksi olkoon.
Lähetä kommentti