Holari hakusessa - ja muita kuvia perinteisestä Hönöjen Golf Kuningas 07 turnauksesta.

Hönöjen golf mestaruus tuli pelattua lauantaina 15.9. Vierumäen Cooke kentällä.

Muutama kuva kentältä ennen kierrosta ja kierroksen aikana:
- Jari ja Raikku lasit kourassa.
- Raikun Holari hiuskarvan verran vajaaksi
- samppanjat jäivät juomatta, mutta muuta juotavaa oli sitäkin enemmän.

Jari voitti selvästi - tulos noin 83 - seuraava jäi kymmenen lyönnin päähän.

Ensi vuoden järjestelyistä vastaavat Kipi ja Nuppi.

Tarkempi kuvaus kisan kulusta(perinteisesti voittajan tehtävä), tulostietoa ja uusimmat juorut loppupeleistä kommentteihin - kiitos !

Karjalaiset ovat aina olleet kovia puhumaan, mutta että kirkonmiehetkin noin suorasaisesti ottavat kantaa maailmaan menoon oikein lehtien palstoilla

Kymin sanomista kaapattua

Ensimmäisellä sivulla paikallinen Kappalainen niin sanotusti "antoi tulla täysillä", toisella sivulla löytyy korjattu versio tekstistä. On siinä mummoilla ja papoilla mennyt aamukahvit väärään kurkkuun.

Timo

Opiksi itselle ja huviksi muille - totaalisen kämmellyksen syväanalyysi

Olipahan tämäniltainen iltarasti totaalista kämmeltämistä, kuten kuvasta näkyy.

Jo ykkösrastilla murphy (tai oma totaalisen tyhmyys) puuttui peliin. Yksi selvä isojen polkujen risteys hullunvauhdilla vasemmalle vaikka olisi pitänyt kääntyä oikealla ja oltiin pahasti pielessä. Sitten kun oli hyvä baana alla, niin edes jättisuo ei saanut hälytyskelloja soimaan. Onneksi suon jälkeen ei koskaan tullut vielä isompaa tietä, jolloin ei ollut enää mitään minne jatkaa. Ja alkoikin tarpominen umpimettässä suon laitaa nöyränä miehenä kohti ykkösrastia. Siellä sitten kolmosta kiertävä Satu jo odotteli ja kertoi olevansa oman reittinsä kolmannella rastilla. Taitaa ensi kesän Jukolassa Venlojen ja Jukolan viestin osuudet mennä uusjakoon meidän perheen osalta.

Kakkosrastikin meni ihan hyvin, mitä nyt loppupäässä tuli juostua reilu sata metriä pitkäksi seuraavalle tielle. Kolmonen ja nelonen meni suht koht kohdalleen, mutta vitosella jo mentiin taas kerran hutiin. Alku ihan hyvin, mutta ison tien jälkeen ryteikössä suunta kaartui ihan liikaa vasemmalle. Jälki käteen oli kiva muistella, että kyllähän siellä oikealla jotain aukkoa näkyi, mutta mitä siitä. Kutosella pientä hakua ja loput sitten varman päälle polkuja kierrellen.

Että tämmönen tapaus.

Ja sitten vielä armotonta faktaa tästä kaikesta:

Suorituksen nimi: iltarastit 07 nro 30 aitovuori
Käyttäjän nimi: Timo
Päivämäärä: 10. syyskuuta 2007 14:21:20 GMT
Kesto: 01:39:49 Matka: 9 486 m Keskinopeus: 5,7 km/h
Huippunopeus: 11,5 km/h Keskisyke: 161 bpm Maksimisyke: 194 bpm
Keskilämpötila: 22,3 Celsius Maksimikorkeus: 159 m Kokonaisnousu: 229 m

Harjoitusleiri Lainiojoella tuotti tuloksen Siuronkoskella Nokialla

Hönömäisellä perinpohjaisuudella toteutettu elokuinen korkeanpaikan harjoitusleiri Lainiojoelle tuotti tuloksen tai taas kerran tuli lähdetty merta edemmäs kalaan - ihan kuinka kukin tahtoo asian nähdä.

Mutta syyskuun ensimmäinen viikonloppu ja vuorokausi Siuronkoskella Nokialla ylitti kyllä kaikki odotukset. Huhua tästä ihmepaikasta oli kantautunut korviin, mutta kun paikan päälle pääsiin niin fiilikset olivat samat kuin elämän ensimmäisillä iltarasteilla. Porukkaa kuin pipoa ja kaikki hyvässä hengessä yhteisen harrastuksen parissa. Ilta jo näytti, että kun keinot löytää niin kalaa tulee. Vanhat parrat vetivät komeita taimenia toinen toisensa perään. Ja jos kalastus alkoi tympäisemään, niin viereisessä koskibaarissa oli tarjolla koko tienoon suosituimmat perjantaitanssit karaooketähtineen ja riittävästi lääkitystä kalastusurheilijoita alata vaanivaan nestuhukkaan. Todellinen kalamiehen unelmaelämyspuisto ja kaikki tuo tarjolla 7€:n vuorokausiluvalla.

Allekirjoittanut oli tällä kertaa liikkeellä vakavalla mielellä (ja autolla), joten pimeän tultua piti mennä nukkamaan, jotta aamulla olisi taas kettuna paikan päällä. Paikalliseen erikoisuuteen - lokit korvaavaan kesykettuun tuli törmättyä muuten myös reissulla. Yö menikin sitten Siuronkosken weppisivuilta viehevinkkejä lukiessa ja aamukalaan lähtö tietysti venyi pikemminkin aamupäivään. Kun itselauantaiaamuna joskus yhdeksän kieppeillä paikalle pääsin, niin eipä siellä juuri ollut muitakaan - ei edes niitä edellisillan jalokaloja. Aamupäivä meni tyhjää heitellessä ja kauniista auringonpaisteesta nautiskellessa, kunnes liekö taas se vanha viisaus kelin muuttumisen vaikutuksesta kalan syöntiin toteutui. Aurinko meni pilveen ja alkoi sataa tihuttaan ja saman tien noin puolen päivän kieppeillä tärppäsi ja hetken päästä toistamiseen. Kaksi reilut 40 senttistä taimenta. Siinä oli Siuronkosken ensinkertalainen pelkkää hymyä ja takuuvarmasti tulossa vielä uudestaankin paikan päälle.

http://www.siuronkoski.com/