Hönöjen järjestyksessään viides osallistuminen Jukolan viestiin sisälsi tällä kertaa elämää suuremman draaman aineksia. Jo perinteisesti ilmojen herrat olivat suosiollisia joukkueellemme. Hönömäisellä supliikkipelillä onnistuimme valtaamaan omalle puolijoukkueteltallemme erinomaisen paikan puoliviralliselta telttapaikalta aivan Jukolan portin läheisyydestä. Mallasrasti ja peseytymispiste sijaitsi kyllä hiukan toisella puolella kisakeskusta. Mutta näitä maallisia ylellisyyksiä hönöt tunnetusti hyödyntävät vain äärimmäisessä hädässä - ja vielä majoittumisvaiheessa emme uskoneet joutuvamme niihin turvautumaan. Toisin kävi.
Lähtölaukauksen kajahdettua ilmoille Mika "Retu" Kivinen säntäsi matkaan. Jo ensimmäisellä osuudella tuli selväksi, että tänä vuonna reitillä noita kiviä, pienempiä jalan alla mukavasti muljahtelevia pikkumurikoita ja suurempia myös vuoriksi kutsuttuja, riitti. Aikaisempina vuosina oli jo totuttu, että jossain vaiheessa reittiä tuli se nelinkontin kiivettävä vauhdin kovemmaltakin karpaasilta tappava "maitohappomäki" vastaan. Tänä vuonna luonto oli luonut alueelle oman vuoren jokaiselle rastille ja ratamestari tahtoi esitellä näistä vuorista jokaisen. Hönöjen parin ensimmäisen osuuden kuntohirmutkin joutuivat nöyrtymään rauhalliseen etenemiseen niiden edessä. Vaikka maaliin tultaessa tavoiteajoista olikin jouduttu tinkimään, joukkueen sijoituksen kehitys enteili kaikkien aikojen tulosta. Eli taas kerran Hönöt taistelivat luonnon ja älyn asettamia rajoja(an) vastaan muita paremmin.
Vaativasta maastosta johtuen Salo-Jukolan aamun yhteislähdössä oli ennätysmäärä lähtijöitä. Liekö sitten tämäkin osoitus tämän vuoden loistavasta tsemppihengestä, Hönöt onnistuivat kunnioittamaan vanhaa vesivehmaalla saavutettua 4 lähtijän ennätystä. Eli hönöistä vain pari viimeistä osuutta kirmasivat yhteislähdössä kohti (ensimmäisen) vuoren päällä sijaitsevaa K-pistettä. Tässä vaiheessa Hönöille aina suosiollinen Lady Fortuna puuttui kuitenkin peliin. Leimattuamme näiden viiden vuoden aikana varmasti yli tuhat rastia Jukolan viesteissä ja tässäkin kisassa lähes puolitoistasataa onnistunutta läpsäytystä jokin ihmeellinen voima sai toiseksi viimeisen rastipukin katoamaan joukkueemme ankkurin edestä. Reitti oli oikea, mutta yksi vaivainen merkintä emit - leimasimesta puuttui. Ja lopputuloksen voitte lukea Jukolan WWW-sivujen tulospalvelusta (, jonka osoitetta ei tällä kertaa kerrotakaan. Etsikää itse P....kele).
Tulevaisuudessa tulemme osoittamaan vielä maailmanmaineeseen nousevan (Suunnot, Polarit, FRWD: haastavan tyyppimerkinnän "model hönöt" omaavan) navigointijärjestelmän avulla, kuinka muodollisesti tuomariston täysin nykyisten sääntöjen perusteella oikea tämän vuotisen suunnissuorituksemme hylkäävä tuomio, oli todellisuudessa vain vajavaisesta teknologian kahleista johtuva muodollisesti pakollinen ratkaisu, johon Hönöt reilun pelin hengessä selittelemättä (kuten näkyy) tyytyvät. Tuon salaperäisen koko suunnistavan maailman reitinvalinnan vapauksia mullistavan nykyisen emit-järjestelmän korvaavan paikannussovelluksen kehitystyö oli jo tänä vuonna kovaa vauhtia käynnissä Hönöjen joukkueteltassa ... tulette kuulemaan siitä vielä.
Vaikka tänä vuonna Hönöjen Salo-Jukola seikkailu veti dramaattisuudessaan varmasti vertoja Hönöjen ensimmäisten vuosien suorituksille, päätös osallistumisesta ensi vuoden Jukolaan kypsyi mukana olevien mielissä jo Salossa vahvemmaksi kuin koskaan. Siispä...Lapualla nähdään !
Tekstit
